TUNTIHEVOSEN REMONTOINTI JA UUSIEN ETSIMINEN

Heippa!
Taas on tovi vierähtänyt edellisen blogin julkaisemisesta, mutta on ollut aika täyteläisiä päiviä täällä Yyterissä. Ja paljon on myös tapahtunut! Firma on nyt virallisesti perustettu eli e ride Oy aloittaa toiminnan heinä-elokuun vaihteessa. Tunnit ovat varattavissa (tuntikalenteri ja -kuvaukset löytyy osoitteesta www.yyterinratsastuskeskus.fi) ja buukkauksia viikonlopuille satelee. Elokuun viilonloput ovat kaikki jo täynnä.
Päivät kuluu osittain koneen äärellä ja pääosin tallilla. Volden kanssa me nautiskellaan taas maastoilusta! Ypäjällä maastoiltiin paljonkin, mutta Tampereella se jäi olosuhteista johtuen pois kuvioista. Volde on metsässä kiltti ja rento, mutta kun käytiin ekaa kertaa merenrannalla, tuli esiin taas Volden "torikammo". Ypäjälläkin huomasin, että peltojen keskellä se oli jännittynyt ja peloissaan ja sama ilmiö palasi meren äärellä. Se ilmeisestikin kaipaa rajoja, aitoja, seiniä tai vaikkapa puita ympärilleen, että tuntee olonsa turvalliseksi. Sitten kun ympärillä on tasaista maata tai merta silmänkantamattomiin, tulee sille pieni hätä. Kyllä se siellä rannalla lopulta asettui ja päästiin vähän ravailemaan ja laukkaamaan, mutta muutaman kerran täytyy kyllä totutella. :) Voldelle löytyi myös heti alkuun uusi hoitaja Emma. Jäimme kaipaamaan Tampereella Voldea hoitanutta Mariaa, mutta Emma on hypännyt hoitajan saappaisiin innolla. Volde nautti hemmottelusta ja huolellisesta hoidosta.

Pelottava aava meri



Me nautitaan näistä loputtomista metsistä

Volde ja hoitaja Emma

Herzin ja Arktikan kanssa päätin ottaa aika rauhassa ja ikään kuin remontoida niitä kesän aikana. Herzille yritetään saada hieman massaa eli se saa muun ruuan lisäksi green linea eli sellasta vedellä turvotettavaa heinämössöä. Nam. :) Ja lisäsin sen ruokintaan myös Cavalor-rehun, jota Voldekin syö eli Top Actionin. Herzi on ratsastettavuudeltaan tosi kiva hevonen, äärimmäisen pehmeäsuinen. Mutta sen lihasvoimat on vähän heikot, eikä se jaksa kantaa itseään oikein päin kovin kauaa ja jäykkyyttä on jonkin verran. Sen takia menen koulutreenit aika intensiivisinä ja lyhyinä, ja hyvänä lisänä tehdään pitkiä maastolenkkejä. Lisäksi laitoin Marjun hyppäämään sillä. :) Herzi nauttii hyppäämisestä ja Marjulle tekee hyvää hypätä täysin erilaisella kuin mihin on tottunut.

Marju ja Herzi estetunnilla

Herzi on myös ollut jo kerran rannalla, lähdettiin Anniinan ja suokkiruuna Sookinin matkaan. Sookin on hyvä veturi ja se menee veteen riemuiten. Herzi ei mennyt... Se pelkää vesilätäköitä ja jopa vettä vesikarsinan lattiallakin. Sen takia sain aika kauan sen kanssa kinastella. Lopulta tulin alas selästä ja ikään kuin lähetin sen siitä sivulta komentaen veteen. Samaa taktiikkaa käytän vaikeasti lastattavien hevosten kanssa. Ei vetämistä, ei työntämistä, vaan seison siinä sivulla, napsuttelen raipalla ja hoen (ehkä hieman ärsyttävällä äänellä): "eteen, eteen, eteen, eteen, mene vaan, eteen, eteen...". Päälle hevonen ei saa tulla, enkä päästä sitä myöskään itsestäni pois päin. Siinä hevosen saa helpommin kontrolliin ja lopulta Herzikin jalat tutisten ryntäsi mereen. :D Marssin kengät jalassa veteen mukaan ja nousin siellä takaisin selkään. Sitten kaikki olikin hyvin (paitsi että mun sukat oli märät). Herzi tuntui nauttivan kahlailusta ja ravattiin vedessä myös pätkiä. Sitten siirryttiin rannalle kaahailemaan. Viimeisessä spurtissa Herziltä irtosi pari ilopukkia, mutta ne olivat pehmeitä ja pyöreitä. Hauskaa oli! Sen jälkeen käytiin vielä kerran vedessä ja sillä kertaa Herzi meni Sookinin perässä loikaten veteen. Varmasti joudun kyllä ensi kerralla käymään uudestaan saman keskustelun siitä veteen menosta, mutta kun vaan toistetaan tarpeeksi monta kertaa, tulee Herzistä varmasti oikea vesipeto! :)

Herzi meressä

Arktika on Herziä iäkkäämpi ja selvästi myös jäykemmässä kunnossa. Mutta silti yllätyin sen pehmeydestä, kun ensi kerran Yyterissä kiipesin sen selkään. Sen kanssa koulutyöskentelyt pidän vielä lyhyempinä. Riittää, että saan sen kulkemaan pyöreästi ja taipumaan molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa. N. 20 min työskentely riittää, sitten paljon kävelyä siihen päälle. Arska kyllä selvästi kaipasi hieman lomaa kevätkauden jälkeen ja olosuhteiden pakosta sellaista saikin. Ensin niillä oli ollut joku välien selvittely tarhassa Herzin kanssa ja Arskalta löytyi takasesta haava, joka alkoi kehittää impparia eli imusuonen tulehdusta. Se hieman ontui ravissa sitä jalkaa, joten se jätettiin lepoon. Pesin haavaa pesubetadinella ja laitoin siihen Vetramilia hoitavaksi aineeksi. Jouduimme odottamaan viikonlopun yli, että olisin saanut eläinlääkäriltä reseptin Oriprim-kuurista, mutta maanantaina turvotus olikin alkanut laskea, eikä kuuria tarvittu enää. Huoh! :) No muutaman päivän ehdin ratsastaa, kunnes Arskalta lähti kenkä ja taas se sai pari päivää lepoa. Mutta täytyy myöntää, että nyt uusien kenkien kanssa ja levon jälkeen Arska tuntui paljon paremmalta ratsastaa! Lepo oli siis tarpeen. Hepat saavat olla 10-tuntisia päiviä suurissa tarhoissa, joten pientä liikkumista tulee joka tapauksessa. Seuraavaksi täytyy siis viedä vielä Arska sinne rannalle. En yhtään tiedä, mikä rekatio sieltä tulee... Arska kammoaa itikoita, joten toivottavasti se hoksaa, että vesi auttaa kutinaan ja häätää itikat pois.

Arktika nauttii ansaitusta lomastaan

Täällä siis rempataan hevosia ja nautitaan luonnosta. Ja ensi viikolla lähdemme Latviaan katsomaan potentiaalisia tuntihevosia. Johan tässä on Herzi ja Arska, sitten Marju antaa minulle ensimmäiseksi vuodeksi käyttöön ison ja kiltin puoliverisen Baltasarin eli Pontuksen, hienon suokkinsa nimeltä Kivelän Saku eli Sakke, sekä kauniin Lindenbooms Laluna-ponin eli Lunan. Ne tekevät hieman kevyemmin tunteja. Voldekin tekee satunnaisesti koulutunteja kokeneemmilla ratsastajilla. Eli hevosia ei enää tässä vaiheessa kovin montaa tarvita, mutta Latviassa on yksi Linda-niminen tamma, jota ehdottomasti haluan käydä katsomassa. Se vaikuttaa täydellisestä opetusmestarilta. Ja muitakin käyn toki katsomassa. Sitähän ei tiedä minkälaisia helmiä sieltä löytyy. Ja mitä minä haen hyvältä tuntihevoselta? Kokemusta ja taitoa, sopivaa ikää (ei kovin nuoria), sopivaa kokoa, tasaisia liikkeitä, hyvää tallikäyttäytymistä ja näyttävyyttä. Näyttävyys voi tarkoittaa kauneutta, erikoista väriä tms... En halua, että kaikki tuntsat näyttävät samalta. Vaihtelu virkistää! Tässä vaiheessa kaikki käyttöön tulevat ratsut ovat Helppo:A-tasoisia. Poneja tässä paketissa on vaan yksi ja niitä tarvitaan toki lisää. Tarkoituksena on hankkia niitä Hollannista. Meillä on siellä hyvä ja luotettava kontakti, joten itse ei tarvitse sinne lähteä niitä katsomaan. Mutta poneista lisää myöhemmin!

Pontus koulutreenissä



Sakke on innokas hyppääjä, mutta nykyään pääasiassa koulu-ja maastoratsu

Luna on osaava kaunotar

Palailen taas asiaan Latvian reissun jälkeen. Sieltä onkin varmaan paljon raportoitavaa!

Hyvää Jussia kaikille! :)